|
|
|
Written by Ylläpito
|
|
Friday, 25 August 2006 |
Nykypäivän virkamiesten toimeenpanovalta ulottuu edelleenkin organisaatiossa keskeisesti vain tuloksen tekoon, muttei kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitoon. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Liperin vanha kunnantalo. Purkamisen tavoitteena oli ainoastaan saada lisää parkkitilaa autoille sekä tuoda paremmin esille ns. uuden arkkitehtuurin saavutukset ja tämä vain virkamiesten näkemysten pohjalta ei kansalaisten. Järjestöväki otti aikanaan tyrmistyneenä vastaan tämän selvästi kuntalaisten toimintaedellytyksiä polkevan päätöksen. Seurauksena on ollut jatkuva valituskierre, jossa on kyseenalaistettu virkamiesten toimeenpanovalta suhteessa kuntalaisten toimintavapauteen ja – mahdollisuuksiin. Jos aikanaan olisi silloisella kunnanjohtajalla ollut nöyryyttä, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta tehdä kansalaisten toiveitten mukaisia ratkaisuja, olisi nykyisellä järjestötoiminnalla ollut selvästi paremmat toimintaedellytykset. Vanha kunnantalo voisi olla Liperin helmi esimerkkinä kansalaistoiminnan merkityksestä ja yhdistettynä luovasti uuteen taloon se loisi uskoa moniarvoiseen ja edistykselliseen kuntaan. Se toimisi porttina, jossa kaikenlainen edustus- ja harrastustoiminta voisi toimia.
Nykyinen virkamiesjohto joutuu ahtaaseen rakoon, kun se päättää vähistä toimitiloistaan, kenelle annetaan mikäkin tila. Siinä väkisinkin pannaan järjestöt vastakkain, sen sijaan, että annettaisiin jokaiselle sopiva toimitila ja toimimisen vapaus. Vanhentuva virkamieskunta ei tahdo enää sopeutua nopeisiin muutoksiin, jossa sihteerien puuttuessa joudutaan itse tekemään myös kaikki sellaiset työt, jotka ennen siirrettiin toisten huoleksi. Tämä johtaa päätösten ja maksatusten viivästymisiin, joista kuntalaiset kärsivät kuka mitenkin. Ei ole nykyisellä nuorella, tarmokkaalla kunnanjohtajalla helppoa paapoa tätä jo näköalatonta vanhenevaa virkamieskuntaa.
Liperin lavatanssijoiden kohdalla tämä merkitsee tyytymistä sellaisiin toimitiloihin, jotka eivät mitenkään vastaa sen tarpeita. Vanha kunnantalo olisi ollut suuri pelastus. Se olisi palvellut loistavasti niitä tarpeita, joita järjestöllä on. Ei olisi suuri satsaus kunnan budjetissa kunnostaa sisätilat sellaiseen kuntoon, että toiminta voitaisiin aloittaa. Tässä kysymyksessä näyttää vain tahto puuttuvan. Niellään mukisematta vanhat virheet ja rakennetaan uudenlainen yhdistelyratkaisu, olisi viisautta.
Vielä näistä yleisistä arvostuksista, joiden perusteella tiloja annetaan. Kunnan talouden kannalta edullisinta on siirtää mahdollisimman moni toiminta yksityisten ja järjestöjen vastuulle. Tehokkuus paranee ja säästöjä niin kuntalaisille kuin kunnallekin tulee. Kansalaisopistotoiminnan suunnalla on kuitenkin tehty juuri päinvastoin. Yhdistämällä Joensuun ympäristökuntien toiminta yhteen on voitu ehkä säästää henkilöstömenoissa, mutta samalla kuntalaisten maksuosuus on noussut. Tästä esimerkkinä lavatanssitoiminta, jota ympäristökunnissa harjoittaa kansalaisopisto. Tanssikursseja on toistakymmentä ja osallistujan maksama hinta on 2,25€ / tunti paitsi Kontiolahdessa, jossa kunta tukee kansalaisopistotoimintaa. Siellä kuntalaisten maksamaksi hinnaksi tulee melkein sama kuin Liperin lavatanssijoiden.
Liperissä on viisaasti siirretty tämä kansalaistoiminta lavatanssijoiden hoitoon ja näin kuntalaisten maksama hinta kurssista jää jäsenenä alle 1€ / tunti siis yli kaks´kertaa halvempi kuin kansalaisopiston hinnat. Lavatanssiseura pystyy hankkimaan talkootoiminnalla myös toimintaansa tukevia varoja, jolloin itse opetustoiminnan hintaa ei tarvitse nostaa. Kun vielä jäsenmaksulla saa alennuksia useista liikkeistä ja tanssipaikoista, niin kurssitoiminta jäsentä kohti voi tulla jopa ilmaiseksi. Myös monissa muissa urheiluseuroissa jäsenmaksun hinta ja kulut tuntia kohti ovat huomattavasti kalliimmat kuin Liperin lavatanssijoilla. Tukemalla aktiivista järjestötoimintaa tilaresurssien suhteen järjestön tarpeiden mukaan saavutetaan tuntuvia säästöjä mm. sairaspäivissä ja sairaalakuluissa sekä kuntaa että kuntalaisia kohtaan.
Tässä vain on yksi mutta. Näin tekemällä virkaohjeiden mukaan toiminta siirtyy alempaan arvosteluluokkaan tiloja jaettaessa, kun toiminta ei ole enää kunnan järjestämää vaan järjestötoimintaa. Aika mielenkiintoinen yhtälö. Toinen mielenkiintoinen yhtälö on käsite urheiluseura. Kun Liperin lavatanssijat opettaa ja harjoittaa pareja kilpailuihin, joista on tullut myös menestystä jopa SM-tasolla, niin tämä toiminta ei ole virkamiesten mukaan urheilua ja näin muodoin lavatanssiseura ei ole myöskään urheiluseura. Varsin omituinen käsitys ja kuvastaa hyvin niitä luutuneita käsitteitä, joita joidenkin virkamiesten ajatusbunkkereissa haudotaan. Kannattaisi tulla ulos elämään, jotta käsitys nykymenosta avautuisi. No ainahan omia näkemyksiä voi perustella panemalla urheiluseuran eteen sanan perinteinen, mutta silti. Maailma muuttuu Eskosein sanotaan ja me sen myötä. Maailmassa on vain yksi todellisuus, mutta monta erilaista tapaa tulkita tätä todellisuutta ja sitä kutsutaan myös tietoisuuden eri tasoiksi. Ymmärrys näistä tasoista auttaisi näkemään.
tai
Sama asia yksinkertaistettuna. Kun henkilö on oppinut 60-luvulla perustangon kävelyaskeleet ja jonkin verran valssia, hän kuvittelee osaavansa tanssia ja ymmärtää, mitä tanssi on. Hän kuulee musiikista sanat ja perusiskut. Siinä kaikki. 2000- luvulla moniarvoisuus tanssinkin osalta on kasvanut huomattavasti. Kiitos tästä kuuluu yhä kasvavalle tanssin opetukselle. Musiikki ymmärretään jo paljon monipuolisemmin. Esimerkiksi beat-pohjainen tango voidaan tanssia myös tunteellisena hitaana foksina tai reippaana ruotsalaisperäisenä buggina. Rytmin tulkinta voidaan tehdään basso/rumpu vuorottelun sijaan laulajan tunnelma- ja rytmivaihteluiden mukaan. Tanssimusiikki on kaikkea muuta kuin tasaiskuista jumputusta. Musiikin ymmärtämisen taso riippuu siitä kuinka valmis on omaksumaan uusia tietoisuuden tasoja ympäröivästä maailmasta, jota musiikki ilmentää. Samalla kun tutkaillaan ja heijastetaan omaa sisäistä maailmaa musiikin avulla, samalla omassa käytöksessä näkyy menneen maailman historia ja arvot. Näitä arvoja olisi syytä oppia muuttamaan ja täydentämään vaikka tanssin avulla.
Valtakunnallisesti tanssiliikunta on kasvattanut suosiotaan viimevuosina nopeimmin kaikista liikuntamuodoista (24%, Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006) ja terveysliikuntana se on kokoajan lisännyt kiinnostusta monella taholla. Seuratanssin osuus koko tanssiliikunnasta on 62%. Tämä on näkynyt Liperin lavatanssijoiden jäsenmäärän kasvussa. Muutamassa vuodessa on kivuttu lähes 200 jäsenen määrään. Tällainen jäsenmäärä edellyttää toimiakseen isoja tiloja, joita tällä hetkellä löytyy ainoastaan Liperissä koulukeskuksen saleista. Se vain on urheiluseurojen käytössä ja milloin ei ole, se on tyhjillään. Silloin kun toimittiin Liperin naisvoimistelijoiden riveissä, sali oli käytössä, mutta ei enää, kun toimitaan omana seurana. Että tällaista politiikkaa toimenpanovallan avulla.
Jorma Siitonen
|
|
Vanhan seuraukset 
