Jälkipuheita



Vautsi. Tää on siistii. Huudahtus kesän kursseilta. Ekakertalaiselle lavatanssikurssi voi olla voimakas, elämyksellinen kokemus.

Liperin lavatanssijoiden järjestämillä kursseilla ja kisoissa on ollut kesän aikana aistittavissa selvää kiinnostuksen kasvua lavatanssia kohtaan. Sama on näkynyt myös lehtien palstoilla. Kannanottoja on tullut puolesta ja vastaan. Mikä on hyvä merkki. Halutaan tietää enemmän, mitä lavatanssi on.

Joen jatsien järjestäminen Liperin lavalla oli näytön paikka niin lavatanssikisailijoille kuin seuroillekin. Lavatanssihan on mitä parhainta liikuntaa, mutta myös osa suomalaista kansalaistaitoa, joka on kouluopetuksessa jäänyt mopen osalle. Aikuisopetuksessa käytetäänkin kahta mallia; toinen on, tehdä lavatanssikulttuuria tunnetuksi kisojen avulla ja toinen on perinteinen tanssin opetus joko seurojen toimesta tai tanssikouluissa. Liperissä vilkas seuratoiminta antaa parhaat mahdollisuudet osallistua tämän perinteisen kansalaistaidon oppimiseen.
 
Tanssikursseille osallistuminen on aina henkilökohtainen juttu. Irti arjesta ja uutta sisältöä elämään on monen ensikertalaisen syy tulla kursseille. Vasta siellä heille selviää, kuinka isosta asiasta on kysymys. Ihminen joutuu kohtaamaan monenlaisia persoonia, joilla jokaisella on omat motiivinsa ja kulttuuritaustansa. Joudutaan sopeutumaan porukkaan sekä hyväksymään se, etten minä osaakaan mitään. Ennakkoluulot rapisevat pois ja aletaan töihin itsensä eteen. Vähitellen kunto kasvaa, kilot vähenevät ja kaveripiiri laajenee. Tanssitaidon karttuessa myös kipinä oppia aina vain uutta kasvaa ja niin ollaan tilanteessa, että halutaan osallistua myös kisoihin testaamaan omia taitoja.

Humpan SM-kisat Liperin lavalla oli monen ensikertalaisen koetinkivi. Jännityksestä tutisevin jaloin, numerolappu selässä käveltiin lavalle tuomarien ja katsojien eteen näyttämään, mitä osataan. Usein käy niin, että ensimmäisen kisakappaleen jälkeen ei muisteta, mihin musiikkiin tuli tanssittua. Jännitys oli niin kova. Vuosien myötä esiintymisvarmuus kasvaa ja kisasuorituksestakin tulee rennompi. Tässä valossa Liperin lavatanssijoiden menestyminen omissa kisoissa oli huikea. Kaksi voittoa omissa sarjoissaan, kaksi kakkossijaa ja muutama muu palkintosija oli hyvä saavutus uudelle seuralle. Kisoissahan mitataan tanssitaidon lisäksi kykyä tulkita musiikkia, seurata tai viedä paria sekä, kuinka hyvin pari ottaa toisensa ja muut kilpailijat huomioon. Paritanssin periaatehan on, että mies ja nainen muodostavat yhden kokonaisuuden, joka liikkuu miehen tahdissa ja naisen vaikutuksesta. Yhdessä nämä muodostavat sen tunnelman, joka parista välittyy katsojille ja tuomareille. Tämä on myös yksi arvosteluperuste. Hyväkään tanssija ei pärjää kisoissa, jos parin kemiat eivät toimi.

Järjestelyjen suhteen kisat saivat paljon kiitosta. Paikka oli hyvä, majoituspalvelut toimivat, kilpailijoiden vaatimukset oli otettu hyvin huomioon, palkinnot erinomaiset, kisamusiikkia kiiteltiin ja illan finaali tanssiyleisön edessä elävän orkesterin säestyksellä oli kaikille kisailijoille tasapuolinen. Uusi avoin tuomariarvostelu sai kehuja. Jälkeenpäin esimerkiksi Seinäjoen tanssikisoja pidettiin esimerkkinä huonoiten järjestettynä kisana ja Liperin kisoja parhaiten järjestettynä. Tässä on hyvä pohja anoa humpan SM-kisoja Liperiin myös ensivuodelle.

JOEN JATSIEN PALKKITUT LILOJEN JÄSENET